Nalle

Suunnittelu

Ensimmäiseksi tehtiin suunnittelu osuus, siihen sisältyi hahmon piirtäminen paperille, eri kulmista ja mittojen laatiminen. Tämä vaihe oli jo hieman tuttu Plastisen sommittelun kurssilta, jossa tehtiin Mäntysuovasta veistoksia.

Olen surkea noitten mittojen kanssa, sillä en malttaisi mitata mitään kunhan pääsee vain tekemään. Mutta tällä lailla sitä kehitytään. Suunnittelu onnistui kohtuun hyvin.

Kananverkosta Runko

Leikkasin kanaverkkorullasta kolme isoa noin A3:en mittaista palasta josta tein pään, vartalon kädet jalat korvat ja karvatupsut korvienväliin. Kanaverkon vääntäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin näyttää sillä sen teräväksi jääneet piikit pisti ja repii ihoa käsistä.

Apuvälineinä käytin hanskoja, pihtejä ja muita tämän kaltaisia välineitä. Koulupäivän jälkeen käet olivat ihan poikki, eikä niillä jaksanut tehdä enää mitään. Kanaverkko oli minusta aika mielenkiintoinen kokemus, koska kun sen oli taivutellut johonkin muotoon, vaikkapa palloksi sitä pystyi vielä venyttämään jälkikäteen. Rungossa minulla meni ehkä kaikkein eniten aikaa sillä nalleni oli aika pieni ja osien kiinnittäminen toisiinsa oli vaativaa. Pienet osat oli vaikea näpertää ja kiinnittää suurempiin, varsinkin karvatupsut korvien väliin. Tässä kohtaan voisin tokaista että se pienin työ ei välttämättä ole se helpoin

Sanomalehtikerros ja massa

Kun nalleni runko oli valmis pääsin tekemään liisteriä ja pilkkomaan sanomalehtiä. Liisteriä oli hauska sekoittaa, sillä lapsenmielessäni tunsin olevani noita padan ääressä heh. Pijo opasti minua laittamaan ämpäriin haaleata vettä ja kaataa siihen liisterijauhoja kokonainen paketti. No minä toimin ja kun tulin kahvilta liisteri oli valmis.

Pilkon suuria ja pieniä paloja sanomalehdestä ja kun olin pilkkonut paloja riittävästi aloin liisterin avuin kiinnittämään niittä rungon pintaan. Hankaluuksia ilmeni heti, sanomalehti ei meinannut pysyä rungossa kiinni vasta kun olin saanut vedettyä yhden kerroksen nallen pään ympäriltä. Tämä oli varmaan ongelma kaikilla. Mutta sanomalehtien laittaminen rungon päälle oli kivaa eikä alkukaan ollut niin kamalaa kun pääsi vauhtiin.

Asettelin nallen kuivumaan yön yli ja lähdin kotiin, mutta seuraavana päivänä nalle oli vielä märkä joten menin auttamaan muita sillä aikaa kun se kuivuu. Sitten Pirjolla leikkasi ja hän laittoi nallen istumaan auton sisätilalämmittimen eteen joka puhalsi lämmintä ilmaa. Nalle alkoi kuivumaan nopeammin ja iltapäivällä se oli jo tarpeeksi kuiva massalle.

Siinä välissä kun nalle oli tuulettimen lähellä kuivumassa aloin tekemään uutta liisteri satsia johon sekotettaisiin ekovillaa niin kauan että siitä tullee jämäkkä massa. Liisterin ollessaan valmis kannoin ämpärin ekovilla paketin luo ja aloin toisella käellä vääntämään massaa liisterissä ja toisella lisäämään massaa liisteriin. Kun massa alkoi paksuuntua sen pyörittämisestä sangossa tuli entistä raskaammaksi. Käteni oli aivan puhki ja sysimustat sen jälkeen kun massa oli valmis.
Tässä välissä Katja ystäväni/partnerini oli saanut Wanhalle karvisellee sanomalehdet päälle ja tuli auttamaan minua massan kanssa. Nalle oli nyt kuiva, nostimme sen pöydälle. Sinne olin pistänyt jätesäkin ja sen sisälle puu levyn, jotta nalle olisi helppo siirtää paikasta toiseen märkänä ja ilman että kädet koskettavat märkää massaa.

Alettiin Katjan kanssa levittämään massaa nallen sanomalehtikerroksen päälle ja noin tunnissa se oli päällystetty kokonaan massalla. Kiitin pariani avusta ja tein nallelle vielä nenän, silmät ja koviin tupsut massasta. Sitten siirsin sen sivummas kuivumaan. Massaa jäi yli joten lahjoitin sitä muille jotka tarvitsivat.

Maalaaminen

Olimme tehneet Pirjolle listan niistä väreistä joita tarvitsisimme hahmojemme maalaamisessa.
Joten Pirjo oli hommannut meille laajan värikokoelman talomaalia. Minä sekoitin tummanruskeata nallelleni ja maalasin sen sillä kokonaan. Vaaleanpunaista käytin korviin, käpälöihin ja tassuihin, mustalla tein nenän ja silmät. Kun värit olivat kuivuneet lisäsin valkoisella silmiin ja nenään valopilkut. Värit piti sekoittaa huolellisesti jotta ei sekaan jäisi erivärisiä juovia.

Onnistuin mielestäni hyvin siinäkin, paitsi että unohdin tehdä mustat viivat vaaleanpunaisen värin ympärille joka oli omaa hajamielisyyteni takia.

Kun nalle oli maalattu ja aseteltu kuivumaan autoin Katjaa ja muita.

Loppusanat

Kurssi oli toiminnallinen ja kädentaitoja koetteleva mutta nautin siitä täysin siemauksin. Kiitoksia Katjalle hyvästä yhteistyöstä ja tuesta. Kiitos Pirjolle erinomaisesta opetuksesta ja vinkeistä sekä kiitän koko luokkaa siitä että olette niin mukavia.

viimeistely

Oli viimeinen viikko alkanut ja tämän viikon aikana oli tarkoitus saada työt valmiiksi. Maanantai oli vapaa kaikilla, mutta tiistaina oli tarkoitus jatkaa töitä. Minä tulin kouluun vasta keskiviikoksi, mutta karviseni ei ollut aivan täysin kuiva vielä, joten mukaan varatulle hiustenkuivaajalle oli käyttöä.

Kuivasimme Kristiinan kanssa karvisen ja nallen ja aloimme sekoittamaan värejä oikeanlaisiksi. Minä aloin maalaamaan karvistani ja Kristiina omaa nalleaan. Aloitin maalaamisen ohentamattomalla värillä ja sainkin pian kuulla opettajaltani, että väreihin oli sekoitettava vettä sekaan, jotta se imeytyisi maalattavan huokosiin paremmin.

maalaamiseen kului kokonainen päivä. Kristiina auttoi minua karvisen raidoituksen kanssa ja kun olin saanut yksityiskohdat valmiiksi, oli aika antaa karvisen kuivaa rauhassa. Karvisesta tuli hieno, siitä tuli upea ja ennen kaikkea siitä tuli minun näköiseni, jonka unelias katse ja olomuoto ovat paljolti myös Kristiinan ansiota.

Katjan päiväkirja

Heipparallaa!

kuvanveistokurssi on takana ja uutta oppia päässä. Alku tuntui hieman takkuiselta, kun halutun hahmon työstäminen alkoi niin aikaa vievästi. Tarkoituksena oli tehdä alkuperäisen karvisen "kaksoisolento", mutta alku ei vaikuttanut lupaavalta..

Valitsimme alun alkaen työparini Kristiinan kanssa, että ottaisimme ryhmänä kaksi työtä ja näin ollen kummallakin olisi jotain "omaa" tekemistä. Sovimme myös, että auttaisimme toisiamme kuitenkin tarpeen tullen. Tämä oli yksi lähtökohdista, kun aloitin kurssia. Kaikkein ensimmäiseksi oli kuitenkin tehtävä luonnokset aloitettavasta työstä, jotta kaikki onnistuisi halutulla tavalla.

Kurssin ensimmäisellä viikolla aloin leikkaamaan kanaverkkoa. Minun oli leikeltävä oikean kokoisia paloja ja "niputettava" niitä kiinni toisiinsa niin, että haluttu muoto tuli esiin ja että palat pysyisivät tiukasti toisissaan kiinni. Kanaverkko oli yllättävän jäykkää ja terävät reunat repivät useasti käsiäni auki haavoille asti. Mieleen tuli useasti edesmenneen kissani kynsien jättämät punertavat haavaumat. Onneksi kuitenkin käsirasva auttoi pulmaan ja sitä kuluikin melko lailla.

Kurssin edetessä minua alkoi huolestuttamaan ajankäyttöni, sillä jouduin tekemään karviseeni koko ajan muutoksia, sillä noin 60 cm karviseni ei täyttänyt alussa haluttua kokoaan. Kolmannella kerralla karvinen oli jo sopivan kokoinen, joten päätin taitella työni loppuun.

Meillä oli ensimmäisen kurssiviikon jälkeen taukoa, jonka jälkeen jatkettiin kuvanveistoa. Tämän viikon jälkeen olisi enää viikko kuvanveistoa, jonka päätteeksi töiden olisi oltava valmiina kokonaan. Minulle iski paniikki, sillä pelkäsin, etten saisi valmiiksi työtäni, mutta pelkoni osoittautui turhaksi.

viikon edetessä sain Kristiinan avustuksella rungon valmiiksi, sekä liisteri ja sanomalehti päällysteen. Karvisen päällystäminen liisterillä ja sanomalehdillä oli helppoa ja kivaa ja tämä onnistui päivässä, samoin Kristiinan nallen päällystäminen ekovillalla ja liisterillä. Kun olimme saaneet nallen päällystettyä, annoimme sen kuivua rauhassa. Seuraavana päivänä oli tarkoitus päällystää ekovillalla minun karviseni.